14th MuddyX - säätöä ja tuskaa

Jukka ja Janne valmiina lähtöön.

Syksyn MuddyX tarjosi paljolti sitä itseään: mutaa, vettä ja haastavia reittejä. Kilpailu oli yllätyksiä täynnä ja kilpailun kärki vaihtui viimeisistä vuosista. Meidän tiimille kisa oli lopulta menestys, mutta kuinka tähän tilanteeseen päädyttiin, siitä seuraavassa. Kisa aamu itsessään oli täynnä säätöä ja tuntui ettei kisastakaan taida tulla tällä kertaa mitään. Kisapaikalle saavuttuaan Janne huomasi vaihdevivun roikkuvan vaijerin varassa. Löystynyt ruuvi oli irronnut ajon aikana ja tähän täytyi nopeasti keksiä jotain tilalle. Lopulta järjestejältä löytyi oikella kierteellä ylipitkä ruuvi ja seuraavaksi siirryttiin täyttämään väljyyttä. Hajottamalla omia työkaluja löytyi pari pientä prikkaa ja loppusilaus powerbarin patukalla. Se on sellaista purkkaa että toimii moneen tarkoitukseen. Tähän vielä pari nippusidettä ja homma oli lopulta valmis juuri ennen karttojen jakoa. Ei auttanu kuin koittaa rauhoittaa tilannetta ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta eihän se hätähoisulta niin vaan onnistukaan :)

Kuvassa välineitä, jotka kannattaa tarkistaa ennen kisaa. Myöskään kaikkea ei kannata pakata reppuun mukaan :)

Reitin suunnittelu tehtiin lopulta tiimin voimin kun samassa pöydässä istuttaessa ei pystytty olemaan heittelemättä ajatuksia toteutuksen suhteen. Ajatukset olivat vielä saman suuntaiset, joten ei muuta kuin pari vedolla kisaan. Aiemmista vuosista opittu että lähimmät rastit kannattaa pyrkiä käymään ensin. Yleensä niitä ei kuitenkaan kerkiä lopussa käymään. Tiedossa oli myös että tämän alueen polut on raskaita ja hidaskulkuisia, mutta tästä huolimatta maasto yllätti varmasti jokaisen kisaajan. Päätimme lähteä kiertämään radan myötäpäivään ja tämä oli lopulta suurimman osan suunnitelmissa (pois lukien Matti 1Lifesta). Reitti oli piirretty puolessa tunnissa ja Jukan kanssa oltiin valmiita starttiin.

Kisa lähtikin hyvin liikenteeseen ja kerkesimme helposti ensimmäiselle rastilla kisan kärjessä. Janne koki kuitenkin íkävän yllätyksen  kun kulku ei ollutkaan kohdallaan. Tämä alkoi näkyä selvästi ensimmäisillä rastiväleillä. Jouduin vain polkemaan aivan liian kovaa ja tiedossa oli että neljä tuntia tällä tahdilla tulee olemaan täyttä tuskaa.

Ei auttanut kuin keskittyä polkemaan rastiväli kerrallaan ja koittaa pysyä vauhdissa mukana. Rastille 71 mennessä ryhmään tarttui mukaan vielä Väsyneiden Isien Tuomo ja tämän jälkeen kolmen hengen juna piti kovaa kyytiä (ja Janne vikisi hiljaa itsekseen). Eihän vastaavassa paikassa passaa näyttää kavereille heikkoutta vaan täytyy painaa raakasti mukana niin kauan kuin pystyy. Polut osoittautuivat todella hitaiksi ja jos pyörää ei päädytty kantamaan suolla tai umpimetsässä niin silloin tiedossa oli hidasta ja teknistä kivikkoa. Näillä pätkillä maisemat ei vaihtunu, mutta syke pysyi tapissa. Ratamestarin ilmoittamat havainnot maastosta olivat että välillä on hidasta ja vaikea kulkuista polkua, mutta nopeasti reitti voi muuttua nopeaksi kangasmetsäksi. Nämä nopeat välit jäi meiltä löytymättä tai sitten olin itse vain niin loppuun ajettu ettei yksinkertaisesti pystynyt havainnoimaan ympäristöä.

Meidän reitinvalintoja, paikat likimain parin kilometrin sisällä.

Rastilla 72 päätettiin vaihtaa alkuperäistä suunnitelmaa, jätetään rastit 42 ja 91 tässä vaiheessa hakematta ja suunnataan rastille 92-52. Rastille 52 tulo oli lopulta niin hidasta polkua pitkin että päätettiin viedä suunnitelmat kokonaan uusiksi ja ajaa 52:lta vasemman kautta 31:lle (vihreä viivoitus). Tätä ei ollut alunperin tarkoitus edes leimata, mutta aikaa olisi hukkunut ajamalla pari kilometriä samaa hidasta polkua takaisin. 52:lta lähtiissä alkoikin perus XC-meininki ja pieni muotoinen sähellys. Janne veti pitkoksilla nokalleen, jäi Tuomon kanssa keräämään kamoja kun Jukka jatkoi samalla tahdilla ja poistui horisonttiin. Ei auttanu kuin painella perään, mutta pitkosten jälkeen Jukkaa ei näy enää missään. Reilu kaveri kun käytti tilaisuuden hyväksi, mutta tämähän on kilpailua. Janne ja Tuomo väänsi ison vaihteen päälle ja koittivat tavoittaa karkulaisen, mutta ei, ei minkäänlaista havaintoa sankarista. Kova tahti jatkui rastille 31 asti ja leimauksen jälkeen Jukka saapuu hoodeille naama punaisena. Oli pitkosten jälkeen kääntynyt ristauksesta oikealle kun olisi pitänyt jatkaa suoraan. Olihan Jukka pudottanut hienon minikompassinsa alkumatkalle ja tässä sitä nyt oltiin (se muuten oli nätti niin kauan kuin oli tallessa).
Kauimmainen rasti 81 käytiin vielä hakemassa kun 1Lifen Matti tuli vastaan (Matti oli niitä harvoja jotka lähti kiertämään rataa vastapäivään). Heitettiin Masan kanssa maagiset ylävitoset ja tästä saatiin virtaa rastille asti. Tämä on mahtavinta tässä lajissa Oulun alueella kun eri tiimin jäsenet tsemppaavat toisiaan ja vielä kesken kisan. Ylävitosten jälkeen nopea spekulointi mitä rasteja Masa olis ehtinyt hakemaan ja sitten tiukka vääntö rastille. Kalkuloitiin rastilla omaa reittiä uudelleen ja päätettiin jättää kauimmaiset 32 ja 41 väliin. Suunta kohti rastia 91 ja 51. Tämän välin pitkoksilla Jukkakin ehti ottamaan lähikontaktia turpeeseen. Rastille 51 meno vei Jannelta viimeiset mehut, oli se vaan tällä "polulla" niin raskasta tunkkaamista pyörän kanssa.

Reitin valinta rastille 51, meinasi paikoin uskoloppua että ojat joskus loppuis.

Rastilta lähtiissä Jukasta ja Tuomosta ei näkynyt kuin lähtö ja Janne jäi kuopimaan paikoilleen. Isolla tiellä yritin vielä kovasti ottaa eroa kiinni ja kaverit hetkellisesti hölläsivätkin tahtia, jotta pääsisin peesiin. Reisissä ei vain ollut enää potkua ja peesistäkin tiputtiin väkisillä. Tuomo päätti hakea rastin 43, Jukan ja Jannen jättäen tämän väliin. Jukan tämä olisi ehdottomasti kannattanut käydä hakemassa niin olisi nähty armoton loppukiri kisan voitosta. Epävarmuus ajan riittämisestä pakotti jättämään rastin väliin. Viimeiset rastit löytyivät helposti ja Jukan pysähtyessä rastille Janne sai karkulaisen kiinni. Tästä sisuuntuneena Jukka laittoi rastilla 73 ison vaihteen päälle, Jannella ollessa enää pientä vääntöä käytössä. Tästä oli jäljellä enää pari kilsaa rastille 21 ja "hyrr" bonusrastille. Vesistöön kahlaaminen näyttäisi olevan avainsana tämän vuoden MuddyX:ssä. Bonus rastilta maali oli enää kiven heiton päässä. Lopputuloksena 3.48, 60 kilometriä ja Jukalle 2. sija Jannen polkiessa kolmanneksi. Tämä oli jotain aivan huippua kun mukana oli alueen ja Suomen parhaat Rogaajat.

Jannen sykeseuranta (syke ja nopeus min/km).

Tämän vuoden kisa oli taattua Seppo Mäkisen käsialaa ja kisaajia ei päästetty taaskaan helpolla. Näin se toki kuuluu ollakin. Meidän tiimi on pyrkinyt harjoittelemaan kisojen mukaisissa maastoissa, mutta tälläiseen ei pysty valmistautumaan kuin kisaamalla. Tällä kertaa XC:n jäseniltä otettiin kaikki irti ja omat rajat paukkuivat yli. Jos tämän vuoden kisasta pitäisi vielä jotain mainita niin tällä kertaa ylitimme mahtavasti itsemme ja se on jokaisessa kisassa tavoitteena. Video pätkiä kisasta voi käydä vilkaisemassa tiimin Youtube-kanavalta ja niitä pyritään lisäämään sopivin väliajoin.

Terveisin,

Janne

XC Adventure