Tiivistettynä Jannella on urheilijan kilpailuvietti, mutta ikävä kyllä varustettuna omalla suorituskyvyllä. Ralli vertausta käyttäen tällä kuskilla olisi Tommi Mäkisen jalat, mutta kun kädet on omat niin kisasta ollaan ensimmäisen mutkan jälkeen ulkona. Havaittu viime vuosina että pää yrittää kovasti käskyttää, mutta jalat ei vain liiku yhtään rivakammin. Taustana maastohiihtoa SM-tasolla 25-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen meni viitisen vuotta liikkumisen aloittelun ja lopettelun vuoropuheluun eli keskiarvoisesti enemmän sohvalla laiskotellen. Motivaatio liikkumiseen oli totaalisen hukassa ja kaikki lajit mitä oli aiemmassa elämässä harrastanut riittävästi ei kiinnostanut ollenkaan. Ensimmäisen kerran kuulin seikkailu-urheilusta ollessani pari kymppinen ja luultavasti olin silloin vielä elämäni kunnossa. Tästä huolimatta ajatus osallistua seikkailukisaan sai nuoren miehen jalan tutisemaan. Kisaileminen jäi tässä vaiheessa nopeasti haaveeksi. Toistamiseen kuulin seikkailu-urheilusta vuonna 2012 1Lifen Matilta. Kaverit oli harrastanu lajia muutaman vuoden ja suunnittelivat täydennystä tiimiinsä. Ajattelin vielä tässäkin vaiheessa että ei minusta ole tähän ja hylkäsin tyytyväisenä ajatuksen. Hirvitti ajatuskin 24 tunnin kisa rupeamasta. Olinhan taatusti kuntotasoltanikin pohjalla eikä reenaamiseen löytynyt riittävää motivaatiota. Kelitkin on yleensä paremmat sisätiloissa :)
Kesän alussa 2013 Matin kanssa keskusteltiin asiasta uudemman kerran kun tarvitsivat tuuraajaa joukkueeseen Geopark Challenge kisaan. Tähän paikkaan mietin että olen kyllä edelleen yhtä huonossa kunnossa kuin vuotta aiemmin, mutta ajatusta oli tullut haudottua alitajunnassa. En myöskään keksinyt enää yhtään riittävän huonoa selitystä jolla olisin voinut välttää kisaan lähtemisen. Kisa itsessään oli huonokuntoiselle ensikertalaiselle tuskainen, mutta usean välikuoleman jälkeen selvittiin lopulta maaliin. Kipinä lajiin kuitenkin jäi ja kahden kesän kokemuksella voin todeta etten ole kokenut suurempia tunteita minkään muun lajin parissa.
Mitä tästä on loppujen lopuksi jäänyt käteen. Liikkumisen riemu ja luottamus omaan sinnikkyyteen on palannut monen vuoden jälkeen, samalla löytyy uskallusta ottaa vastaan miestä isompia haasteita. Jokaisessa kilpailussa on huomannut että totaalinen stoppi tulee vasta pitkän ajan päästä ensimmäisten väsymistuntemusten jälkeen. Kesän 2014 kisoissa tätä pistettä ei päästy edes saavuttamaan. Väsymys on todettu tunnetilaksi, joka pyrkii hidastamaan tahtia vaikka voimavaroja olisi vielä paljonkin jäljellä. Jokainen reissu on ollut myös syväluotausta omaan itseensä ja jokaisella reissulla löytää itsestään uusia puolia. Elämä tulee olemaan aina urheilua, mutta urheilu ei silti ole koko elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Joukkueemme toivoo kommentteja, jotta voimme kehittää raportointiamme. Otamme myös mielellään vastaan ajatuksia missä haluatte nähdä meidän toilailevan tulevaisuudessa. Koitamme saada seuraavalle vuodelle jotain uutta ja tässä myös lukijatkin voivat olla mukana. Ensi kesänä saatetaan päästellä ensimmäistä kertaa swimrunissa, mutta sitä ennen täytyy laittaa uinti kuntoon. Talven aikana voi olla tiedossa jotain muuta mukavaa :)