Mammutti ja Jaska Jokunen

Yläköysittelyä Mammutilla

Viime talvena sain ensikosketukseni jääkiipeilyyn OKS -91:n järjestämällä kurssilla. Vaikka minulla oli jonkinlaista kokemusta sportti kiipeilystä, tämä kiipeilyn muoto oli hyppy ihan uuteen maailmaan. Tänä talvena päätimme tehdä uuden reissun korouomaan ja verestää iemmin opittuja taitoja.

Lähdimme ajamaan neljän hengen porukalla Oulusta varhain helmikuisena lauantai aamuna, jotta meillä olisi koko valoisa aika käytettävissä kiipeilyyn. Posion Korouomassa sijaitsevat Mammutti ja Jaska Jokunen ovat alueen helpoimpia seiniä ja siten sopivat meidän reissullemme.

Perille päästyämme otimme kamat kantoon jo lähdimme kävelemään kohti Mammuttia. Korouomassa käy päivittäin bussilasteittain turisteja ihailemassa jääputouksia, joten reitti putouksille oli erinomaisessa kunnossa. Puolessa tunnissa pääsimme pelipaikoille suunnittelemmaan päivän nousuja. Mammutti on varmaan ainut korouoman putouksista jolle pystyy kohtuudella virittelemään yläköydet kävelemällä putouksen sivusta. Joten seinä oli passeli tarpeisiimme.

Päivän sää suosi kiipeilyä vain parilla pakkasasteella. Jää oli mukavan pehmeää ja hakun sai iskettyä seinään ilman kovempaa yrittämistä. Itse kiipeily tuntui hirvittävän raskaalta, koska hakkujen ja rautojen pitävyyteen ei osannut  olleenkaan luottaa ja puristus oli sen mukainen. Päivän saldo oli kymmenkunta yläköysinousua per nuppi ja yksi liidi nousu. Itseltäni ensimmäinen liidinousu jäi vielä odottamaan itseään ja keskityin enemmänkin jääruuvien käytön opetteluun maasta käsin.

Ensimmmänen liidi

Vietimme yön vuokraamassammme mökissä ja aamulla palasimme korouomaan jatkamaan kiipeilemistä. Päivän kohteena oli Mammutista hieman kauempana oleva Jaska Jokunen. Tälle seinälle yläköysiä ei voi virittää liidaamatta, vaan jonkun on kiivettävä putous ylös samalla köyttä vieden mennessään. Oma kantti ei tässä vaiheessa vielä riittänyt ensimmäiseen liidiin, mutta onneksi porukastamme yhdellä taidot ja kanttia oli mukana.

Päivän kääntyessä jo iltapäivän puolelle ja muutaman onnistuneen yläköysinousun jälkeen päätin lähteä liidaamaan Jaska Jokusta keskeltä ylös. Nousu lähti alkuun loivalla osuudella käyntiin ja ruuvitkin upposivat kohtuudella jäähän. Puntit tutisten kapuaminen jatkui aina puoleen väliin asti melko hyvin. Puolivälissä maitohapot polttivat lihaksissa jo niin kovasti ettei jääruuvit tahtoneet pysyä käsissä, kun niitä yritti ruuvata jäähän kiinni varmistuksiksi. Loppujen lopuksi pääsin ylös asti tippumatta ja yhtä kokemusta rikkaampana.

XC Adventure joukkueen ja blogin julkaiseminen

XC Adventure on Oululainen tällä hetkellä kolmen hieman yllytys hullun seikkailijan porukka, joka jostain kumman syystä pyrkii harrastamaan kaikkea maan ja taivaan välistä. Koska ryhmän jäsenillä on jo jonkin aikaa ollut mielenpäällä blogin perustaminen, niin tässä tämä nyt on.

Tavoitteena on osallistua tällä kokoonpanolla kesällä 2015 ainakin yhteen seikkailu-urheilu kisaan, Kärkkäinen Challenge 2015 kisaan. Tätä pidettäneen kesän 2015 päätapahtumana. Muita ryhmän seikkailulähtöjä tulisi olemaan Kiuruveden Maaseutuseikkailu sekä Lost In Kajaani.

Tällä kokoonpanolla joukkue ei ole vielä päässyt kisailemaan, joten luvassa on mielenkiintoinen vuosi ja ennen kaikkea mielenkiintoinen kesä. Lähtökohdat ryhmän kasaamiselle saatiin viime kesältä (2014). Janne etsi sopivaa porukkaa ja kisaili ensin Jukan ja Harrin kanssa Kärkkäinen Challengissa, Jonin kisaillessa kaveriporukalla samassa sarjassa. Sama tilanne toistui Geopark Challengissa Jukan joutuessa jättämään kisan väliin, jolloin joukkue piti saada uudelleen kasattua. Kisaan ilmoittautui mukaan Joni ja Tampereen ikiliikkuja Terhi. Kesän kiireiden jälkeen sopivaa joukkuetta on mietitty vähitellen ja tuloksena syntyi kokoonpano XC Adventure.

Pyrimme tässä blogissa luomaan kuvan ainakin seikkailu-urheilun aloittamisen kuntotason kynnyksestä, joka meillä on ollut pari vuotta sitten ja kuinka tällä hetkellä ylläpidämme kuntoamme. Tuomme blogissa esille myös kuinka valmistaudumme kisoihin ja mitä asioita pidämme harjoittelun kulma kivinä. Tuloksellisen harjoittelun perustaksi tarvii tunnistaa omat rajat ja tämän jälkeen ylittää ne. Pitkissä kisoissa on todettu että ensimmäisen väsytilan jälkeen on vielä pitkä matka totaaliseen väsymispisteeseen. Loppuunsa kuitenkin riittää kun on vaan riittävän yllytys hullu ja valmis kokeilemaan oman kestämisen äärirajoja, sekä henkisesti että fyysisesti. Toki hyvällä kunnolla ja suunnistamisen jalolla taidolla on omat osallisuudet, ainakin menestymiseen :)

Kirjoittajien ennakkoluulottomana tavoitteena on luoda myös toimiva kokonaisuus liikkumisen, työ- ja perhe-elämän yhdistämisestä. Lisäksi pyrimme ajan sallimissa rajoissa jakamaan tietoa harjoittelustamme, kuten harjoittelutapoja, reittejä sekä videopätkiä. Toivomme että myös lukijat inspiroituvat tekemisistämme ja pääsevät ylittämään henkilökohtaiset tavoitteensa. Sillä juuri tästä on kyse myös mahtavassa urheilulajissamme, kisoissa nimen omaan ylitetään itsemme joka kerta ja helppoa reissua ei saavuteta koskaan. Joukkueen tunnelmat voisi tiivistää seuraavaan: Elämä on urheilua, mutta urheilu ei ole koko elämä!

Terveisin,

XC Adventure