Kärkkäinen Challenge 2015

Tämän vuoden Kärkkäisen seikkailukilpailu tarjosi uusia haasteita niin kilpailun toteutuksellisesti kuin maastollisesti. Lisähaastetta toi vettä tulviva metsä, jossa oli turha säästellä ja etsiä kuivia paikkoja vaan vettä meni pakosta kenkään. Kisaan valmistautuminenkaan ei sujunut meidän tiimiltä ongelmitta kun kolme viikkoa aikaisemmin Jannen Ursakissa kipeytyneet kantapää ja akillesjänne eivät näyttäneet paranemisen merkkejä. Jalkojen juoksukunnon testaamista jouduttiin siirtämään kisaviikolle asti ja kengätkin menivät vaihtoon tässä välissä. Lisäksi Jonin 2 viikon takaiset 3 viikon yhtämittaiset flunssat tupla lääkekuureineen eivät antaneet valmistautumiselle parhaimpia mahdollisia lähtökohtia. Kisan tulokset kuulette kuitenkin seuraavaksi :)

Kisa oli tällä kertaa jaettu kahteen osioon, joista ensimmäisessä suoritettiin osuuksia Rogaining periaatteella meloen, rullaluistelemalla ja juosten. Näiden välillä oli pakolliset vaihtoon tuloajat, joista myöhästymällä aiheutui joukkueelle aikasakkoa. Rogaining osuuksien jälkeen pidettiin puolen tunnin tankkaustauko ja kisaa jatkettiin takaa-ajona maastopyörällä.

Ennen kisan starttia pidettiin vielä kapteenien puhuttelu, jossa tiimit voivat heittää järjestäjille viimeiset kysymykset kisan kulusta (joihinkin kysymyksiin näissä saa vastauksia, toisiin ei). Kapteenien puhuttelun jälkeen meidän porukka oli lähtö huudeilla ensimmäisten joukossa kohti ensimmäistä osaa prologia. Kisa alkakoon... :)

Ensimmäisenä startattiin tyylille uskollisesti lyhyellä prologilla, jossa Kärkkäisen tiloista piti hakea tiettyjen tuotteiden yksikköhinnat ja laskea nämä yhteen. Väärästä vastauksesta tuli parin kilsan sakkolenkki, joka tuli meidän porukalla kierrettäväksi, kun sen "lekan" varren pituudellakin oli väliä... Tämä oli ensimmäinen "taktinen" moka ja edellisistä vuosista olisikin pitänyt jo oppia: arvata hinnat väärin ja lähteä suoraan sakko kiekalle. Lohdutukseksi, suurin osa muistakin joukkueista teki saman virheen ja menetimme tässä ehkä kymmenisen minuuttia. Elämä on ja ei paha tällä kertaa..

Prologin jälkeen oli tiedossa varttitunnin siirtymä ensimmäiselle suunnistusosuudelle. Kisaan oli ilmoitettu vaatimukseksi yksi kaksilapainen mela ja tämä saatiin ystävällisesti 1Life:n porukalta lainaan. Harmi sinällään, koska myöhemmin kaksi melaa olisi ollut tarpeen jokaisella joukkueella. 1Lifen porukalla kävi lopulta ilmiömäinen tsäkä ja saivat kesken kisan lainattua itselleen toisen melan toiselta joukkueelta. Melonta paikalla odottikin sitten mielenkiintoinen yllätys, kun Questilla odotti yksi kumivene joukkuetta kohti ja tämä piti tietenkin täyttää puhaltamalla. Kaksilapaisen lisäksi tarjolla oli vielä kaksi tynkää kumiveneen muoviairoa. Ohjeena: kaksi meloo ja yksi lähtee kulkemaan MTB rasteille pyörällä, joissa kaikkien joukkueen jäsenten on oltava yhtä aikaan. Jaoimme porukan Janne ja Jukka vesileikkeihin ja Joni MTB hommiin. Lähdimme suorittamaan reittiä 21-81-61-51. 61:ltä suunnittelma muuttui juoksuhommiksi vesilelu selässä. Mitään apujahan suunnistukseen ei ollut kun mentiin Jonin takapihalla.. :) 51:llä päätimme ottaa riskin ja käydä 91:llä asti, koska tämä tiesi kuitenkin 9 pistettä. Palatessamme 61:n kautta rastille 71:lle päätimme ottaa vielä MTB rastin 31. Tämä ei lopulta kannattanut, koska jouduimme ottamaan kovan 12 minuutin välikirin vaihtoon ja tämä söi voimia. Lopulta vielä myöhästyimme, unohdimme leimata viimeisen rastin parkkipaikan päässä ja saimme vielä kahden minuutin aikasakon. Tuloksena +/-0, mutta kun kisaan lähdetään niin pyritään mahdollisimman kovaan suoritukseen. Tuloksena silti 3. sija tällä osuudella.

Vaihdon jälkeen alkoi 30 kilometrin rullaluistelu osuus, jonka aluksi käytiin noukkimassa 82:n. Tästä 42:lle, jossa odotti kisan viimeinen Questi ja köysitehtävä. Matkalla rastille alkoi kisamme kuitenkin tökkimään ja Jonin reidet alkoivat kramppaamaan.  Tämän lisäksi Questin nurkilla Janne katkaisi vielä huolimattomuuksissaan toisen sauvansa kaivonkanteen ja homma vaikutti jo taputellulta. Ongelmista ei auttanut kuitenkaan hämääntyä vaan jatkettiin määrätietoisesti Questille, nopea leimaus koska rastilla oli vaihtoehtoinen laskeutumistehtävä ja meillä ei ikävä kyllä ollut enää tässä vaiheessa yhtään ylimääräistä aikaa. Tämän jäljeen rastit järjestyksessä 32-92-52-62 (etsittiin muuten jonkun aikaa tätäkin rastia, hyvä jemma). 62:lla jouduimme tekemään kipeän päätöksen ja jättää 72:n väliin. Tämä kirpaisi, kun menetimme tärkeitä pisteitä kisan kannalta. Päätös oli ehdoton koska seuraava juoksuosuus tuli olemaan haastava ja siltä halusimme ehdottomasti hakea kaikki tarjolla olevat pisteet. Tässä vaiheessa harmitti myös edellisen melontaosuuden 31:n hakeminen: jos tämä olis jätetty käymättä olisimme säästäneet tarvittavat 15 minuuttia 72:n hakemista varten. Toki 52 olisi voinut vaihtaa 72 niin olisi saatu 2 pistettä enemmän lyhyemmällä matkalla. Jälkispekulointia, mikä on aika turhaa, kun pyritään hakemaan mahdollisimman kovaa tulosta. Vaihtoon tulimme reilusti etuajassa kuten viime kädessä suunniteltiin, mutta osuuspisteitä kertyi vähän ja olimme osuuden hännillä.

Juoksuosuudelle vaihdoimme kamat nopeasti ja nakkasimme vauhdissa energiaa naamaan. Päätimme lähteä 33:lle suorinta reittiä ja tiedossa oli märkää sekä tihiää metsää. Odotuksena oli päästä kovaan juoksuvauhtiin, mutta edellisellä osuudella krampanneet Jonin reidet eivät mahdollistaneet juoksua millään. Tässä vaiheessa alkoi käydä mielessä että kisa jää kesken, koska kävelykin teki tiukkaa. Suoritimme pikku välihieronnat ja suolan tankkausta, koska eihän me nyt hommaa kesken jätetä ( mennään periaatteella se mikä ei tapa vahvistaa) ;) Matkaa jatkettiin ja välillä pysähdyttiin käsittelemään jalkoja uudestaan. Vauhti ei päätä huimannut, mutta tässä vaiheessa ei auttanut keskittyä kuin yhteen asiaan ja saada kaverin jalat liikkumaan niin hyvin kuin mahdollista. Käsittely alkoi vähitellen auttaa ja juoksu alkoi näyttää joltakin 63 rastilla.  Enää ei ollutkaan muuta vaihtoehtoa kuin selvitä vaihtoon, kun oltiin keretty osuuden kauimpaiseen nurkkaan :) Tässä vaiheessa ei tosin naurattanut enää ketään kun koko ajan piti pystyä etenemään vaikka joka askel vaikutti olevan kivulias. Osuus kierrettiin lopulta aikarajan puitteissa, mutta montaa minuuttia ei jäänyt todellakaan käyttämättä. Loistavan suunnistuksen vuoksi tästä osuudesta kertyi silti täydet pisteet (rasti nro 11 muistettiin ottaa myös tällä kertaa).

Juoksuosuuden jälkeen keskityttiin energian saamiseen ja vaihdettiin vaatteita takaa-ajoa varten. Viimeinen kartta saatiin tässä vaiheessa käsiin ja kuultiin samalla yllätykseksemme olevamme kisassa neljäntenä. Tämä tuntui ongelmien vuoksi uskomattomalta, mutta samalla täytyi alkaa keskittymään loppukisaan. Takaa-ajo lähti sutjakkaasti liikenteeseen, vaikka kahdella kisakavereilla täytyi vähentää vaatetta ensimmäisillä kilometreillä. Nämä taktiset mokat otetaan pois seuraavissa kisoissa :) Takaa-ajo sujui toiselle rastille asti hyvin, mutta tämän jälkeen alkoi kasautumaan lisää ongelmia. Jonin jalat päättivät alkaa kramppailemaan uudestaan ja tällä kertaa pohkeita myöten. Polkutahtia jouduttiin pakosta keventämään ja samalla "jäätävä" reittivalinta 2-3 rastivälillä tökki kovasti. Valitsemamme reitti oli 15 minuuttia hitaampi kuin takaa-ajajien. Rastilla 3 porukka oli noin 10-15 minuuttia edellä ja viidennestä sijasta haluttiin kisata tosissaan.

Rastivälillä 3-4 otimmekin kisan pahimman reittivalinnan (oranssilla meidän reitti ja vihreällä nopein reitti, jota suurin osa älysi käyttää). Päätimme mennä suorinta reittiä ja kiireessä jäi huomaamatta että vihreällä reitillä meni polku ja soratie kokomatkalla. Perse penkissä, vauhti 20-30 km/h versus kävely metsässä pyörä selässä, pari kilsaa tunnissa, kumpi mielekkäämpää, riippuu tavoitteista... :) Tätä seikkailukisaaminen kuitenkin on ja joskus otetaan takkiin kunnolla ja se oli tällä kertaa hyväksyttävä. Ihan mielenvirkistykseksi Jonilla puhkesi rengas (RR) keskellä metsää ja ulkorenkaan kylki 2 cm matkalta auki. Tässä raavittiin vähän aikaa päätä (15 min) millä viilto saadaan peitettyä kun ei ollut leikkureita mukana. Lopulta revittiin hampailla vanha sisuskumi rikki ja saatiin pätkä suojaksi loppumatkalle. Tämän jälkeen vielä 20 minuutin tetsaaminen lähimmälle polulle ja rastin haku. Tämän jälkeen oli selvää että hyville sijoituksille ei ollut enää asiaa, mutta koitimme vielä puristaa minkä pystyimme.

Kisasta lopputuloksena kahdeksas sija, joka oli joukkueelle selkeä pettymys. Kisan vastoinkäymiset huomioon ottaen olimme kuitenkin tyytyväisiä että koko tiimi selvisi maaliin eikä tullut pahinta lopputulosta ja hylsyä. Parasta ja samalla pahinta näissä kisoissa on kuitenkin ongelmista selviäminen ja niitä tulee väistämättä joka kisaan. Kaiken kaikkiaan joukkueemme loppufiiliksenä, tämä oli todella hieno kisaformaatti. Rogaining-tyylinen kilpailu sopii hyvin kisan luonteeseen ja pakottaa jokaista joukkuetta tekemään omat ratkaisut, samalla peesaamisen vähentyessä. Myös pakolliset vaihtoon tuloajat pakottaa tekemään reitin suhteen kovia ratkaisuja myös kisan aikana ja suunnitelmat voi mennä tätä kautta kovastikin uusiksi. Kiitoksia järjestäjille kovasta työstä ja tämän tyyppisiä kilpailuja toivoisimme lisää. Tätä fiilistä ja muistoja kisasta ei kokematta saavuta. Toivottavasti Kärkkäinen Challenge tulee myös ensi vuonna uudestaan. Kutsukaanhan silloin kaikki kaveritkin kisaamaan.

Terveisin,

Janne, Joni ja Jukka

XC Adventure